”Olen aina ollut huono puhumaan englantia.”
”Ymmärrän kyllä englanninkielistä tekstiä ja puhetta, mutta kun itse pitäisi puhua, en saa sanaa suustani.”
”Pelkään, että teen virheitä heti kun avaan suuni.”
Työssäni kansalaisopiston kieltenopettajana kuulen yllä olevan kaltaisia kommentteja lähes päivittäin. Olen tavannut työurani aikana kymmeniä – tai jopa satoja – aikuisia, jotka kyllä ovat kiinnostuneita opiskelemaan vieraita kieliä, mutta jotka silti kokevat kurssille lähtemisen jollain tapaa ahdistavaksi. Ongelma tuntuu koskettavan erityisesti meitä suomalaisia, ja erityisen usein ahdistus liittyy englannin kielen opiskeluun ja puhumiseen. Opettajana minua kiinnostaa, mistä ahdistus kumpuaa. Ja ennen kaikkea: Miten siitä pääsee yli?
Tutkimustietoa vieraan kielen puhumisen vaikeuksista
Vieraiden kielten, ja erityisesti englannin opiskelijoiden puheen tuottamisen ongelmia on tutkittu tieteellisesti. Kieliverkosto-lehdessä (04/2016) julkaistussa artikkelissa Helsingin yliopiston tutkijakoulutettava Henna Paakki kirjoittaa, että syitä puheen tuottamisen vaikeuksiin on monia. Vaikeuksia voi esiintyä esimerkiksi sanaston mieleen palauttamisessa tai tilanteeseen sopivan kielen käyttämisessä, mutta vähintään yhtä suuressa roolissa ovat erilaiset uskomukset ja asenteet, jotka aiheuttavat paineita englannin kielen puhumiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi virheiden pelko tai ”vääränlaisen” englannin käyttämisen pelko.
Virheiden pelkoa ja tankeroenglantia
Useat Paakin haastattelemat aikuisopiskelijat kokivat, että aikoinaan koulussa käytetty kielioppi-käännös-menetelmä on aiheuttanut kammon englannin puhumista kohtaan. Kouluaikojen kielikoulutus koettiin ”kielioppikeskeiseksi tankkaamiseksi, jossa puheharjoituksille ei ollut tilaa ja virheitä tehdessä häpeä oli suuri”. Vaikka kieltenopetuksessa on sittemmin siirrytty kommunikatiivisiin menetelmiin, joissa virheisiin ei takerruta, virheiden pelko istuu tiukassa. Suomalaiset kokevat epävarmuutta myös tavastaan ääntää englantia. Paakin haastattelemat aikuisopiskelijat ajattelivat oman suomalaisen aksenttinsa olevan muun muassa ”jäykkä, karkea, koominen, tyhmä tai ´tankero´”.
Paakki kirjoittaa myös suomalaisten aikuisopiskelijoiden tavasta aliarvioida omaa osaamistaan. Kynnys puhua englantia on suuri, jos vaatii itseltään kieliopillisesti täydellisten lauseiden muodostamista ja virheetöntä brittiläistä tai amerikkalaista aksenttia. Täytyy kuitenkin muistaa, että englanti on lingua franca, jota puhuu vieraana kielenä tai äidinkielenä miljoonittain ihmisiä – joukkoon mahtuu monenlaista puhujaa, joista ani harva kykenee tuottamaan virheetöntä puhekieltä. Miksi meidän pitäisi vaatia sitä itseltämme?
Apua ahdistukseen kansalaisopiston kursseilta
Paakin mukaan paras apu puhumisahdistukseen on kannustava lähestymistapa. Puhumiseen liittyvistä peloista on mahdollisuus päästä yli myös aikuisiällä, kun opiskeluympäristö on suotuisa. Kansalaisopiston kielikursseilla ammattitaitoiset opettajat pitävät huolen siitä, että opiskelu tapahtuu rennossa ja sallivassa ilmapiirissä. Kursseillamme kenenkään virheille tai ääntämiselle ei naureta. Kursseilla pidetään kyllä hauskaa, mutta kenenkään ei tarvitse pelätä tulevansa nolatuksi. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa, vaan kaikkea saa ja pitää kysyä. Ja mikä parasta: joskus opettajakin tekee virheitä!
Omat opiskelijani ovat kertoneet, että on helpottavaa tietää, että monet muut kurssilaiset kokevat samanlaisia tunteita opiskelua ja puhumista kohtaan. Pikkuhiljaa tutussa porukassa puhumisen kynnys madaltuu.
Hiiden Opistossa on tarjolla kevään 2018 aikana mm. seuraavat englannin lyhytkurssit. Tervetuloa tutustumaan – ehkä ensi syksynä uskaltaudut jo koko vuoden kurssille?
→ Asiakaspalveluenglantia, 28.2.-28.3.2018, Lohja
→ Englantia verkossa, 5.4.-24.5.2018, Nummela
→ Matkailuenglantia, 7.4.-14.4.2018, Lohja
Lähteet:
Paakki, Henna: Miksi englannin kieli ei taivu? Kieliverkosto 15.4.2016.
Teksti Jonna Käsmä
Kommentoi artikkelia