Jäikö trikoomaton virkkaamisesta tai kutomisesta keränloppuja? Itsekin mattoja kutoneena tiedän, että aina jää kudepätkiä, jotka eivät riitä kierrokseen tai raitaan, mutta ovat liian pitkiä pois heitettäväksi. Räsyvirkkaus on osoittautunut mainioksi tekniikaksi hyödyntää nämä jäännöskuteet. Kudepätkistä voi ”räsyvirkata” esimerkiksi jämäkän kynnysmaton. Työn edetessä kude ja väri vaihtuvat sattumanvaraisesti ja tuloksena syntyy napakkaa kirjavaa pintaa, josta likakaan ei hevin erotu.
Jäännöskuteet sopivat hyvin virkatun kynnysmaton materiaaliksi.
Räsyvirkkaustekniikalla voi toteuttaa raitoja ja geometristen kuvioiden lisäksi myös esittäviä kuvioaiheita. Työ kannattaa silloin suunnittelu etukäteen joko ruutupaperille tai piirtää luonnolliseen kokoon, josta kuvioiden ääriviivat sitten kopioidaan pohjakankaalle. Pohjakankaana käytetään jäykähköä, harvasilmäistä verkkopohjakangasta. Ohuille langoille sopii tiheämpi, esim. säkkikangas. Silloin varsinkin suurempien töiden kohdalla kangas voi olla tarpeen pingottaa kehykseen tasaisen lopputuloksen saamiseksi.
Työssä käytetään erityistä räsyvirkkauskoukkua. Koukku näyttää paksuhkolta virkkuukoukulta mutta sen toisessa päässä on isohko neulansilmä. Koukusta pidetään kiinni reilulla nyrkkiotteella, jolloin kankeampikin lanka saadaan tottelemaan.
Pienet vahvuusvaihtelut kuteissa eivät tässä työtavassa haittaa, ainoa edellytys on, että kuteen saa vedettyä lenkiksi pohjakankaan läpi. Kiinnostavia pintoja syntyy jos työhön yhdistää erityyppisiä paksuhkoja lankoja, räsykudetta, poppanaa jne. Ensimmäisellä kerralla kannattaa tuoda mukana omia materiaaleja kokeiluja varten.
Räsyvirkkaustekniikan juurten arvioidaan ulottuvan muinaiseen Egyptiin, josta on löydetty jäänteitä koptien 500-luvulla valmistamasta matosta. Sieltä tekniikka on matkannut Afrikan kautta Britanniaan ja Skandinaviaan noin 400 vuotta sitten. Erityisesti 1800-luvun Britanniassa sydänaiheiset takanedusmatot olivat suosittuja. Sellainen löytyi köyhimmästäkin mökistä.
→ Räsyvirkkaustekniikka opetetaan Hiiden Opistossa tänä syksynä. Lue lisää.
Teksti: Helena Ponkala, kudonnanopettaja
Kommentoi artikkelia