Kirjallisuus veti minut Suomeen -Päätelmäni Suomen vaikutuksesta Latinalaisen Amerikan kirjallisuuteen

Tekstin on kirjoittanut Armando Zambrano, joka suorittaa suomen kielen harjoittelua Hiiden Opistolla.

Kulttuurierot maantieteellisesti niinkin erillään olevien maiden kuin Venezuelan ja Suomen välillä ovat käsittämättömän suuria, ja yhtäläisyyksiä ei ole helppo löytää. Mutta samalla nämä dramaattiset erot Euroopan ja Etelä-Amerikan välillä muodostavat vetovoiman molempien pallonpuoliskojen välille.

Kautta historian lukemattomat eurooppalaiset tutkijat ovat omistautuneet tutkimaan entisten Espanjan ja Portugalin siirtomaiden elämää, aivan kuten eteläamerikkalaisten tutkijoiden velvollisuus on ollut tutkia vanhan mantereen kulttuureja.

Pieni kirjastohiiri

 

Olin lapsi, joka rakasti piirtämistä ja kirjallisuutta, ja vanhempieni tuki siihen oli välttämätöntä. Niukat resurssit eivät estäneet meitä saamasta käsiimme koulukirjoja, sanakirjoja, tietosanakirjoja, lastentarinoita, selkokirjojen ja historiankirjojen sarjoja, sanomalehtiä sekä lukemattomia aikakauslehtiä. Vapaus oli ehkä suurin pääomani, ja vanhempani luottivat minuun ja antoivat viettää kokonaisia päiviä kotikaupunkini Barinasin eri kirjastoissa. Melkein kaikki lapsuuteni kirjat herättivät uteliaisuuteni ja monista eeposten, myyttien ja fantasiatarinoiden kertomuksista tuli suosikkejani – silloin olisin lukenut Kalevalan silmänräpäyksessä.

 

Latinalaisen Amerikan kirjallisuus

 

Suomessa vähän tunnettu latinalaisamerikkalainen kirjallisuus kattaa useita erittäin mielenkiintoisia aiheita: historiaa, fantasiaa, maagista realismia ja jopa eksistentiaalista narratiivia. On kirjailijoita, joilla on kaikenlaisia palkintoja ja tunnustuksia niin Latinalaisessa Amerikassa kuin muualla maailmassa. Voin (sokeasti) lämpimästi suositella suosikkikirjailijoitani: brasilialaista Jorge Amadoa, uruguaylaista runoilijaa Mario Benedettiä sekä argentiinalaisia Julio Cortázaria sekä Jorge Luis Borgesia.

Useat latinalaisamerikkalaiset kirjailijat ovat saaneet Nobelin kirjallisuuspalkinnon, kuten chileläinen opettaja ja kirjailija Gabriela Mistral (1945), guatemalalainen lakimies ja kirjailija Miguel Angel Asturias (1967), tunnettu chileläinen kirjailija Pablo Neruda (1971), kolumbialainen Gabriel ”Gabo” Garcia Marquez (1982), meksikolainen Octavio Paz (1990) ja Perun rakkain poika Mario Vargas Llosa (2010).

Argentiinalainen maestro Jorge Julio Borges (1899-1986) oli kirjailija, esseisti, runoilija ja kääntäjä. Jorge Luis Borgesin teokset ovat matka mielen ja todellisuuden rajoihin nerokkaiden juonien kautta. Hänen kirjoituksensa tarjoavat älyllisesti stimuloivan ja rikastuttavan kokemuksen, joka haastaa ymmärryksen maailmasta.

Borges oli lukemattomien tarinoiden ja kirjallisuuden tuottaja, ja hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa viikinkisaagoihin sekä pohjoismaiseen mielikuvitukseen loi yhden lapsuuteni vaikutusvaltaisimmista kirjallisista henkilöistä: Erik Lönnrotin.

Kuka on Erik Lönnrot?

 

Borgesin tarina ”Kuolema ja kompassi” esiintyy kirjassa Ficciones* (1944). Tässä novellissa on kiehtova ja labyrinttimainen juoni, joka haastaa perinteiset käsitykset todellisuudesta ja totuudesta. Ovelan etsivän ja salaperäisten rikosten kautta Borges tutkii sellaisia teemoja kuin syy ja seuraus, kohtalo ja ihmistiedon luonne.

Kuolema ja kompassi kertoo Erik Lönnrot-nimisen tutkijan – tai etsivän – seikkailuista. Sukunimi Lönnrot liitetään hahmolle inspiraation antaneeseen suomalaiseen tiedemieheen Elias Lönnrotiin, vaikka nimi Erik yhdistetäänkin viikinki Erik Punaiseen, 10. vuosisadan norjalaiseen tutkimusmatkailijaan, jonka urotyöt kerrotaan Eriks-saagassa.

 

Todellisuuden ja fiktion vertailu

 

”Kuolema ja kompassin” kuvitteellinen hahmo, komisario Erik Lönnrot, yrittää lähestyä kulttuuria, jota hän ei täysin ymmärrä: hasidista juutalaisuutta. Erik pyrkii löytämään vaikeaselkoisen totuuden kirjojen ja peräkkäisten havaintojen avulla.

Tosielämän Elias Lönnrot ja Borgesin Erik Lönnrot edistävät projektejaan tietämyksensä ja päätelmiensä avulla, ja kumpikin heistä tulee yhdistämään osia kertomuksessa ennen heitä kirjoitetusta tarinasta. Myöhemmin Elias ja Erik tajuavat, että heistä on tullut tarkkailijoidensa juonen keskipiste.

“Kuolema ja kompassi” -tarinassaan Borges laittaa hahmonsa, etsivä Erik Lönnrotin, selvittämään rikosta samaan tapaan suomalaisen kaimansa Elias Lönnrotin kanssa, kun hän kokosi kansanrunoja, jotka antoivat sisällön Suomen kansalliseepokselle.

Lopputulemana komisario Erik Lönnrot ei voinut estää viimeistä rikosta tapahtumasta, mutta folkloristi Elias Lönnrotista sitä vastoin tuli suuri suomalaisen kirjallisuuden sankari.

 

 

Labyrinttikävely

 

Argentiinan Borgesin suurin perintö on postmodernistinen kirjallisuus. Hänen panoksensa Latinalaisen Amerikan ja maailman kirjallisuuteen on korvaamaton. Hän omistautui tarkkailemaan maailmaa luodakseen monia muita, ja ansaitsi nimen ”labyrintien luoja”.

Elias Lönnrot puolestaan yhdisti kaiken lahjakkuutensa ja kokemuksensa suomalaisesta kulttuurista luodakseen Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan. Suomen kielen rikkaus – ja ehkä myös säilyminen – on hänen työnsä ansiota.

Maailman tutkiminen on meille yhteinen inspiraatio ja voisimme käyttää siihen koko aikamme. Maailmalla on ääretön määrä tarinoita löydettävänä. On ymmärrettävää viettää tuntikausia kirjan sivuilla, katsella elokuvia, seurustella, matkustaa tai haaveilla matkustamisesta, tai vain selailla sosiaalista mediaa.

 

* Ficciones kirjaa ei ole vielä käännetty suomeksi, mutta sen espanjan- ja englanninkieliset versiot ovat vapaasti luettavissa PDF-muodossa internetin eri sivuilla. Näitä versioita on myös saatavilla Helkan kirjastoista. https://www.finna.fi/Record/helka.9917025863506253#versions

 

 

KUVATLEGENDA

 

1. Keskustakirjasto Oodi, Helsinki. Kuva: Armando Zambrano. Marraskuu 2021

 

2 Lohjan kaupunginkirjasto, Lohja Kuva: Armando Zambrano. Tammikuu 2024

 

3. Lohjan Museo. Kuva: Armando Zambrano. Tammikuu 2024