75v-juhlavuosi: Torsti Salonen

75 vuotta työväenopistotoimintaa Lohjalla

 

Perustaminen jää sodan jalkoihin

1800-luvun lopussa haluttiin tarjota säännöllisessä työssä käyvälle työväelle mahdollisuus tietojensa ja taitojensa kehittämiseen iltaisin työpäivän jälkeen. Ruotsista saadun esimerkin mukaisesti maan ensimmäinen työväenopisto perustetiin Tampereelle vuonna 1899. Suomen itsenäistyessä opistoja oli toiminnassa kahdeksan. Länsi-Uudellamaalla aloitti ensimmäinen työväenopisto vuonna 1924 Karkkilassa ja vuonna 1939 opistoja oli maassamme yhteensä 31 ja osa niistä käytti kansalaisopiston nimeä.

Karkkilan esimerkki synnytti Lohjalla keskustelua työväenopiston perustamisesta ainakin vuodesta 1937 alkaen, mutta talvisodan syttyminen teki mahdottomaksi uusien toimintojen käynnistämisen. Vasta yli vuosi rauhan solmimisen jälkeen huhtikuussa 1941 opiston perustaminen voitiin ottaa uudelleen esille ja asetettiin toimikunta valmistelemaan sitä. Toimikunnassa olivat tasapainoisesti edustettuina kaikki poliittiset suuntaukset. Nimestä työväenopisto oltiin yksimielisiä ja toiminta päätettiin käynnistää aluksi kuntien ja yritysten tukeman yhdistyksen ylläpitämänä syksyllä 1941.

Uusi sota tuli jälleen väliin ja hanke sai jäädä odottamaan parempaa aikaa. Lohjan Työväenopiston Kannatusyhdistys perustettiin vasta 9.1.1944 ja opetus päätettiin sodasta huolimatta aloittaa seuraavana syksynä sekä kauppalassa että Virkkalassa. Opettajat ja opiskelijat olivat valmiina aloitukseen lokakuun 1944 alussa, mutta jälleen sotatapahtumat sotkivat suunnitelmat. Jatkosodan välirauha solmittiin syyskuussa, jonka jälkeen oli keskityttävä huolehtimaan evakoista ja sotilaiden kotiuttamisesta. Vaikka työväenopisto olikin perustettu, opetuksen aloitus oli pakko siirtää vuoden 1945 alkuun.

 

Ensimmäiset toimintavuodet

Lohjan työväenopiston käytännön toiminta alkoi 15.1.1945, jolloin opiskelijoita oli noin 150 ja opintopiirejä yhteensä 21 sekä kauppalassa, Virkkalassa että Asemanseudulla. Oppiaineina oli muun muassa kirjallisuus, puhetaito, kansantalous, ruotsin kieli, kirjanpito, konekirjoitus ja käsityö sekä voimistelu. Myös laulu oli mukana alusta alkaen ja heti perustetusta kuorosta tulikin merkittävä osa Lohjan musiikkielämää vuosikymmenien ajaksi.

Opintopiirit kokoontuivat kouluissa ja kanslia oli ensin Harjulassa, josta se siirtyi kauppalan kansakoululle. Opistolla ehti olla kolme johtajaa ensimmäisten viiden toimintavuoden aikana, mutta sen toiminta kehittyi tasaisesti. Vuonna 1950 opiskelijamäärä oli jo lähes 300. Myös kesäkursseja ja sunnuntailuentoja kokeiltiin, mutta ne eivät saaneet samaa suosiota kuin iltakurssit.

 

Helge Virtasen aikakausi

Vuonna 1950 Lohjan työväenopiston johtajaksi – sittemmin rehtoriksi – tuli yhteiskuntatieteiden kandidaatti Helge Virtanen. Hän oli valtakunnallisesti arvostettu vapaan sivistystyön asiantuntija, joka johti opistoa aina vuonna 1977 tapahtuneeseen eläkkeelle jääntiinsä saakka saaden myös kouluneuvoksen arvon. Virtasen johdolla Lohjan työväenopistosta kehittyi Helsingin ulkopuolisen Uudenmaan suurin opisto, joka myös kehitti toimintaansa monin eri tavoin. Vuonna 1953 työväenopisto siirtyi kannatusyhdistykseltä Lohjan kauppalalle, mutta Lohjan kunta jatkoi sen tukemista entiseen tapaan opiskelijamäärien suhteessa.

1950-luvun puolivälissä opisto aloitti musiikkikoulutuksen, joka laajeni Virtasen johdolla perustettuun musiikkikouluun ja sittemmin musiikkiopistoon. Kun kunnallinen ammatillinen koulutus oli vielä alkuvaiheissaan, työväenopisto otti ohjelmaansa ammatillisen täydennyskoulutuksen. 1960-luvulla aloitettiin esimerkiksi työteknillinen ja kotiavustajien sekä perhepäivähoitajien koulutus. Opisto järjesti myös kunnalliset juhlatilaisuudet, kun kulttuuritoimea ei vielä ollut.

Vuonna 1964 käynnistettiin ensimmäisten eläkeläispiirien toiminta ja seuraavalla vuosikymmenellä Lohjan työväenopisto kehitti tätä toimintaa valtakunnallisena kokeiluhankkeena, joka tuloksia hyödynnettiin muissa vastaavissa opistoissa. Kun lohjalainen teatteritoiminta uhkasi loppua, opisto otti sen suojaansa ja vuosina 1970-1984 Opistonäyttämö huolehti sen jatkuvuudesta kunnallisen teatterin perustamiseen saakka. Jo 1940-luvulla alkanut teoreettinen sekä käden taitojen opiskelu jatkui entistä monipuolisempana ja opistolle palkattiin myös ensimmäisen päätoiminen kieltenopettaja.

Lohjan työväenopiston toimisto sai oman tilansa vuonna 1962 valmistuneen kauppaoppilaitos-kirjastotalon yhteyteen Nummentielle. Vuonna 1970 opiskelijoita oli jo 1288 ja seuraavana vuonna heidän määränsä kasvoi entisestään, kun opiston toimialue laajeni käsittämään Lohjan lisäksi myös Nummen, Sammatin ja Siuntion kunnat. Lohjan työväenopistosta tuli alueopisto.

Lohjan työväenopiston kuoro vieraili presidentti Paasikiven luona marraskuussa 1953

Antti Kujalan aikakausi

Lohjan työväenopistolla oli onni saada kaksi pitkäaikaista rehtoria, jotka omilla taidoillaan kehittivät opistoa. Filosofian lisensiaatti Antti Kujala oli rehtorina vuodesta 1977 lähtien kahden vuosikymmenen ajan. Jatkuvuutta ja asiantuntemusta tuki myös se, että työväenopiston johtokunnan puheenjohtajana oli vain kaksi luottamushenkilöä, Kalle Jokinen vuosina 1953-1968 ja Niilo Kyllönen vuosina 1969-1992, jolloin oma johtokunta lakkautettiin kunnallisen hallinnonuudistuksen seurauksena.

Antti Kujalan johdolla työväenopisto aloitti kaksi uutta koulutusmuotoa. Vuonna 1980 käynnistyi avoin yliopisto-opetus, joka on antanut kaikille mahdollisuuden suorittaa korkeakouluopintoja oman työnsä ohella. Seuraavana vuonna aloitettiin yhteistyössä Lohjan lukion kanssa lukio-opetus, kun varsinaisen iltalukion perustaminen ei vielä ollut mahdollista. Työväenopistosta ehti valmistua 56 ylioppilasta vuoteen 1992 mennessä, jolloin lukion virallinen iltalinja aloitti toimintansa.

1980-luvulla työväenopisto sai myös päätoimiset taide- sekä käsityönopettajat ja tuntiopettajien määrä nousi toiselle sadalle. Opiskelijoiden määrä oli enimmillään lähes neljä ja puoli tuhatta, vaikka Nummi olikin jäänyt pois toimialueesta vuosikymmenen alussa. Toimisto muutti vuonna 1982 valmistuneeseen Anttilan koulutaloon, jossa opisto sai ensi kerran myös oman luokkatilansa. Se helpotti päivätoimintaa. Eläkeläisten osuus opiskelijoista nousikin enimmillään lähes viidesosaan.

1990-luvulla Lohjan työväenopisto koki muutoksia. Kurssimaksujen periminen aloitettiin vuonna 1989, kun siihen saakka oli voinut opiskella rajoituksetta pelkällä kirjaamismaksulla. Osa opiston liikuntapiireistä siirrettiin kuntien perustaman Lohjan Liikuntakeskus Oy:n järjestettäviksi. Lamakausi kiristi niin kuntien, valtion kuin asukkaidenkin taloutta. Kaiken tämän seurauksena opiskelijamäärä laski ensi kerran opiston historiassa, mutta silti Lohjan työväenopisto pysyi pääkaupunkiseudun ulkopuolisen Uudenmaan suurimpana.

 

Lohjan työväenopistosta Hiiden Opistoon

1990-luvun lopulla Lohjan yhdistynyt kaupunki sekä Vihdin ja Nummi-Pusulan kunnat alkoivat neuvotella opistojensa yhdistämisestä tavoitteena saada aikaa synergiaa sekä tehdä toiminnasta siitä taloudellisempaa ja tehokkaampaa. Neuvottelut johtivat  Hiiden Opiston perustamiseen vuoden 2001 alussa. Se jatkaa Lohjan työväenopiston sekä Vihdin ja Nummi-Pusulan kansalaisopistojen ansiokasta toimintaa ja ylläpitää lohjalaisen vapaan sivistystyön 75 vuoden mittaisia kunniakaita perinteitä kehittäen niitä oman aikamme vaatimusten mukaisiksi.

Kirjoittajavieras

Torsi Salonen
lohjalainen historioitsija

Kommentoi artikkelia