75v-juhlavuosi: Teuvo Laitisen runosuoni sykkii luonnolle

Teuvo Laitinen (74), on työskennellyt valimotyöläisenä, mutta nykyään hän on eläkeläinen. Teuvo on osallistunut Hiiden opiston järjestämälle, senioreille tarkoitetulle Karisjärven kansakoulun tarina- ja tietotupa ikääntyville -kurssille neljän vuoden ajan. Hän osallistui aikanaan kurssille ihan uteliaisuuttaan. Kurssin innoittamana Teuvo on aloittanut runojen kirjoittamisen. Tämä on hänelle aivan uusi aluevaltaus ja se on yllättänyt myös Teuvon itsensä, tietenkin positiivisesti.

Karisjärven kurssilla kirjoitetaan kyllä runojakin, mutta enimmäkseen tunnit kulkevat siten, että opettaja alustaa tunnin esimerkiksi jollakin ajankohtaisella aiheella. Aiheella ratsastaen tehdään sitten pieniä tehtäviä tai herätellään syvällisiäkin keskusteluja.

Teuvo, mikä pitää sinut kurssilla mukana vuodesta toiseen?

Ihmiset, jotka kurssille osallistuvat. Tunnelma kurssilla on avoin ja rehellinen. Olemme kaikki yhdessä ja jaamme erilaisia muistoja keskenämme. Mielenkiintoista on kuulla erilaisia muistoja, joita jokainen meistä kantaa mukanaan.

Mitä olet oppinut kurssilla?

Olen oppinut kirjoittamaan. Ihan sattumalta kurssikertojen mainingeissa rupesin kotona pohtimaan omia runoja. Kirjoitin ensimmäisen ja sitten toisen ja lopulta innostus omiin runoihin vei koko käden. En ole koskaan aiemmin kirjoittanut mitään. En todellakaan uskonut kirjoittavani mitään, mutta tässä sitä ollaan. Lukenut olen paljon. Mieluisimmat lukukirjat ovat dekkareita ja sotaa käsitteleviä kirjoja.

Haaveilen, että intoni kirjoittamiseen säilyy ja että joskus voisin vielä julkaista oman runokirjan.

Mitä kirjoittaminen antaa sinulle?

Ajatuksia eletystä elämästä. Katson yhteiskunnallisia asioita runon näkökulmasta ja pohdin ihmisen luontosuhdetta. Haluan tarjota runoillani äänen luonnolle, joka ei muuten saa ääntään tässä maailmassa kuuluviin.

Missä kirjoitat?

Kirjoitan iltaisin, kun vaimoni Marjatta on mennyt nukkumaan. Tarvitsen ajatuksilleni rauhallista tilaa. Kirjoitan runoni ruutupaperille lyijykynällä tuvan pöydän ääressä. Pirttipöydän olen aikanaan itse tehnyt mäntypuusta. Pöydän äärestä näen suuret ikkunat, joista voin katsella, kun linnut syövät ja orava käy piipahtamassa.

Kun tupa on lämmin, kissat vieressä ja tilassa hiljaisuus, silloin syntyvät runoni.

Mistä saat aiheet runoihisi?

En etsi aktiivisesti aiheita vaan ne ikään kuin tipahtavat mieleeni ja sitten minä kirjoitan ne ylös. Tekstit tulevat paperille melko valmiina, joitakin sanoja voin muuttaa, mutta muuten runot ovat aika valmista luettavaa.

Runot elävät minulle lähinnä sanoina, joskus saatan nähdä ne myös kuvina.

Haluatko kertoa runoillasi jotakin?

Toivoisin, että runoni avaisivat ihmisten silmät näkemään ne epäkohdat, jotka vallitsevat muun muassa luonnossa meidän vuoksi. Ajattelen, että myös kirjoittamisestani pitää olla jotakin hyötyä ja siksi pohdin, että runoni voisivat toimia ajatuksien ja keskustelujen avaajina.

 

Karisjärven kansakoulun tieto- ja tarinatupa ikääntyville kurssi kokoontuu maanantaisin Karisjärven kansakoululla. Kurssin opettajana toimii Minna-Karoliina ”Minka” Heino. Kurssilaisten keski-ikä on 77 -vuotta, mitä ei uskoisi, ja kurssilla on tällä hetkellä 12 osallistujaa.

Kurssilaisten taito kohdata, tukea ja välittää toisistaan on vilpitöntä. Tämä mahdollistaakin turvallisesti toteutettavien uusien aluevaltauksien, kuten runoilun, löytymisen.

Teksti ja kuva: Minna-Karoliina Heino

 

RUNOT

 

Ikuinen valo,

kiersi,

levätäkseen.

Etsi paikkaa pysähtyäkseen,

katsoi huomatakseen,

vihertävän maan,

aikakausien kuluessa.

Valo katsoi koko maailman olevan

kasvien peittämä.

Valo katsoi tehtävän onnistuneen,

muistojen mielessä.

– Teuvo Laitinen –

****************************

Metsä on kuin alkukehto

metsässä kuljemme kuin

lapsena muistossamme.

Ajatuksemme rauha peittää mielemme

metsästä elämme.

Monimuotoisuus yllättää,

eläinten kodit,

lintujen konsertit

lumoavat mielemme.

Kuljemme puun viereen.

Painamme korvamme puun runkoa vasten

annamme mielemme.

Kuulemme puun puhuvan

sadoista vuosistaan.

– Teuvo Laitinen –