Hei! Olen Sirpa Kupulisoja (s. 1958), syntyjäni helsinkiläinen, vaikka noin 30 vuotta tulin viettäneeksi Savon seudulla. Joogaopettaja (SJL), koulutettu hieroja (EAT), tanssi- ja teatteri-ilmaisun ohjaaja, Reiki-master, artesaani (sisustustekstiilit). Olen palannut juurilleni, sillä tällä hetkellä työskentelen tuntiopettajana Hiiden opistolla sekä Lohjan Liikuntakeskuksessa. Joogan lisäksi toimin Juttutupa ohjaajana sekä vedän Liikuntakeskuksella Elävän rangan ryhmää.
Ennen muuttamistani Lohjalle tein töitä Savonlinnassa aluksi vapaa-ajan ohjaajana Kylpylä Casinolla. Pääkohderyhmäni oli veteraanit, joille järjestin erilaisia aktiviteetteja. Liikuntatuntien lisäksi järjestin retkiä, keskustelutilaisuuksia, askartelua yms. Siirryin kylpylätoiminnasta Linnalan Setlementin palvelukseen. Kansalaisopistolla ohjasin joogaa, tanssi-ilmaisua sekä askartelua. Työni ohessa aloitin joogaopettajaopinnot Suomen Joogaliiton opettajakoulutusohjelmassa sekä laajensin rakkaan harrastukseni tanssin tuntemusta vapaasta tanssista itämaiseen tanssiin. Suoritin myös aikuiskasvatuksen sekä psykologian approbatur -arvosanat Savonlinnan kesäyliopistossa. Opiskelu on aina ollut muodossa tai toisessa osa elämääni, harrastan sitä edelleen.
Aikuisopetuksen lisäksi aloin ohjata lasten ja nuorten kerhotoimintaa. Opiskelin Teatteri-ilmaisua Suomen Harrastajateatteriliiton ja sen lisäksi Teatterikorkeakoulun kursseilla. Linnalan Nuoret ry:n alaisuudessa aloin vetää lapsi- ja nuorisoteatterikerhoa, joka vuosien aikana kehittyi aktiiviseksi teatteritoiminnaksi. Saimme rakennettua taiteen perusopetuskokonaisuuden, jossa lapset etenivät 6-vuotiaasta alkaen ikäryhmästä toiseen. Silloin meillä oli 5 taiteen perusopetusryhmää, joissa vanhimmat nuoret olivat jo 20-vuotiaita. Teimme paljon yhteistyötä mm. Savonlinnan kaupungin teatterin, Artemian, kaupunginorkesterin yms. tahojen kanssa.
Taiteen opettaminen kehitti minua myös taiteilijana. Muutaman vuoden ajan rakensin ja ohjasin koreografioita tanssiryhmilleni kansalaisopistossa sekä projektiluontoisesti yksityisissä kokoonpanoissa.
Tutustuin tanssiterapiaan Riitta Vainion johdolla ja sain kipinän siirtyä esiintymislavoilta terapeuttisempaan suuntaan. Halusin etsiä, löytää ja tarjota välineitä ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Päästäkseni lähemmäs kehon anatomiaa ja fysiologiaa aloitin hierojaopinnot Itä-Karjalan Kansanopistolla. Janosin vain tietoa, hierojan työtä sinänsä en oikeastaan ajatellut tekeväni. Mutta kuinkas kävikään!? Huomasin pitäväni myös tästä työstä, jossa pääsin toteuttamaan ajatuksiani kokonaisvaltaisesta hoitamisesta ja kuntouttamisesta. Keskustelin, hoidin ja ohjasin asiakkaitani antaumuksella. Minulla oli edelleen tuntitöitä aikuiskasvatuksen puolella: joogaa ja terapeuttista tanssia, mutta teatteriohjauksen ja tanssiteatteritoiminnan aika oli ohi. Keskityin kehon ja mielen hyvinvoinnin tasapainottamiseen.
Savon alueen aikakauteni kesti vuodet 1982-2010, jonka jälkeen tuli muutto Lohjalle. Aluksi keskityin täällä hierontatyöhön, mutta kehoni alkoi viestittää muutoksen tarpeesta. Se kaipasi monipuolisempaa liikettä ja lopulta jouduin luopumaan hoitotyöstä selkäoireiden vuoksi. Onneksi ajatus omatoimisesta kuntouttamisesta oli hyvin hallussa ja olen saanut taas otteen opetustyöstä joogan ja terapeuttisen liikunnan parissa. Olen siis palannut kotiin.
Kansalaisopistoryhmien ohjaaminen on minulle mieluisaa työtä, jossa voin hyödyntää luovuutta sekä kaikkea sitä osaamista, jonka matkan varrella olen hankkinut, ja hankin edelleen.
Uusin toimialueeni on Hiiden Opiston Juttutupa, afasia-asiakkaille suunniteltu kohtaamispaikka, jossa yhdessä tutkimme ajatusten viestittämistä sekä vastaanottamista sosiaalisessa kanssakäymisessä. Upeita ihmisiä! Kun sairaus sulkee yhden oven ns. normaalielämässä, niin luovuus voi avata muita väyliä. Muutoksen vastaanottaminen ei ole helppoa, mutta turvallisessa ryhmässä askel kerrallaan voimme aina löytää ihania hetkiä, jotka kantavat meitä eteenpäin. Tässä ryhmässä on lahjakkaita ihmisiä ja toiveeni on saada niitä lahjoja näkyviin. Yksi projekti on hyvää vauhtia etenemässä. Meillä on henkilö, joka keskittymisen apuna piirtää hyvin kauniita ornamentteja. Päätimme toteuttaa värityskirjan, jonka voisimme painattaa avuksi myös muille Juttutupa-ryhmille, ympäri Suomea. Kirja odottaa vielä viimeistelyä taittoon. Odotan innolla, että saamme sen käyttöön myös omassa ryhmässämme. Värittäminen on yksi mainio meditaation muoto, ja tässä kirjassa olevat kuvat palvelevat hyvin afasiapotilaiden tarpeita.
Kansalaisopistotyössä parhaita hetkiä ovat, ryhmästä riippumatta, tilanteet, joissa ihminen löytää sisältään jotain piilotettua ja antaa itselleen luvan tulla näkyväksi.
Olen nähnyt tämän tapahtuvan teatteri-ilmaisussa, tanssitunneilla ja myös liikuntaryhmissä. Ihmiset ovat ensin tulleet mukaan, ryhti hieman painuksissa, aivan kuin sisintään suojaten. Mutta muutaman viikon tai kuukauden jälkeen voin nähdä ojentuneen ryhdin ihmisessä, joka tunnistaa itsensä: minä olen tässä! Sitä oppiminen mielestäni on: ei pelkästään tiedon ja taidon lisäämistä, vaan omien voimavarojen etsimistä, löytämistä ja käyttöön ottamista, jotta pääsisi kasvamaan yhä enemmän siksi ihmiseksi, joksi on tarkoitettu.
Teksti ja kuva Sirpa Kupulisoja
Kommentoi artikkelia