Kuka? Mitä? Missä?
Mika Törönen, taidemaalari, taideopettaja. Syntynyt 28.11.1968 Tampereella. Olen asunut pitkään Turussa ja Helsingissä, sekä Sydneyssä Australiassa. Tällä hetkellä asun Sammatissa, Lohjan alueella olen asunut noin kymmenisen vuotta.
Koulutus
Julian Ashton Art School, Sydney, Australia, 1999
Australiaan tuli lähdettyä ex-vaimon töiden takia kun hän lähti tekemään jatko-opintoja yliopistoon siellä ja minä lähdin mukaan. Löysin kyseisen koulun ensimmäisellä viikollamme ja pääsin sinne opiskelemaan. Vietimme siellä vuoden. Akvarellimaalauksessa olen itseoppinut.
Milloin olet aloittanut opettamisen Hiiden Opistossa?
4-5 vuotta sitten. Olen opettanut jo tosi pitkään muualla ja muissa opistoissa, ja järkännyt myös itse kursseja. Ajattelin tänne muuttaessa, että olisi kiva jos saisi töitä ihan lähistöltä ja lähdin kyselemään niitä Hiiden Opistolta. Lopulta Maija Junno palkkasi minut hommiin ja siitä lähtien olen opettanut täällä vähintään kerran viikossa ja joskus viikonloppukursseja.
Mitä kursseja vedät Hiiden Opistossa?
Pääsääntöisesti opetan akvarellimaalausta, tosin nyt oli hiljattain tämä uusi Urban Sketching kurssi,joka oli erilaista ja josta innostuin itsekin. Tein siihen liittyviä töitä ihan hulluna, pieniä luonnoksia, piirtämällä ja käyttämällä erilaisia markereita ja vastaavia. Joskus olen pitänyt muualla myös muotokuvakursseja. Olen tehnyt itse aika paljon muotokuvia ja se oli itseasiassa se asia mitä opiskelin siellä Australiassa. Niitä tuli tehtyä öljyväreillä, asiakkaan vaatimuksesta oikeastaan.
Mieleenpainuvin opetusmuistosi? Muita hauskoja/tärkeitä muistoja?
Monilla kursseilla opiskelijoihin kerkeää kiintymään, kun kurssi usein kestää koko lukuvuoden, joten kyllä ne kaikki ovat omalla tavallaan mieleenpainuvia. En voi sanoa, että joku kurssi yksinään olisi ollut erityisen hyvä. Minulla on tälläkin hetkellä siellä semmonen porukka, että minusta on hauska mennä ja hauska opettaa, mutta niin on ollut kyllä kaikkina muinakin kertoina.
Yksi erilainen, mieleenpainuva opetuskerta oli eräältä vuodelta. Minulla oli kesken kurssin matka ja sairastuin. Me sovimme opiskelijoiden kanssa, että jatkettaisiin lukuvuotta loppupäästä. Kävikin sitten niin, että tuli niin lämpimät kelit, että me oltiin ulkona maalaamassa ne kaksi viimeistä kertaa. Menimme tuonne Porlaan ja vietimme todella hienoja iltoja siellä. Vähän kylmähän oli, mutta pärjättiin ja se oli todella hauskaa. Löysin silloin Porlan sitä kautta, en olisi koskaan varmaan tullut käymään siellä muutoin.
Hienoa on myös huomata, että joka vuosi opiskelijat ovat yhtä innokkaita. Tämänkin hetkisessä ryhmässä on sellaisia, jotka ovat käyneet jo useamman vuoden ajan. Se on myös yksi asia josta tykkään täällä opistossa opettamisessa; saatan nähdä monen vuoden aikana sen opiskelijoiden kehittymisen. Nytkin on useampi oppilas, jotka käyvät kolmatta vuotta ja ovat aloittaneet ihan alkeista. Matkan varrella on ollut vaikeitakin hetkiä, mutta nyt näkee että kehitystä on tullut todella paljon. Kyllä se opettajana palkitsee.
Kuinka päädyit työskentelemään akvarelleilla?
En ollut koskaan nuorena ajatellut taidetta itselleni ammatiksi. Itseasiassa päinvastoin, inhosin vesivärimaalausta koulussa ja muuta sellaista. Isoisäni tosin oli sitä mieltä että minusta tulee taiteilija, mutta nuorena ajattelin että en ikinä ryhdy taiteilijaksi. Toinen ammatti, mihin ajattelin etten myöskään koskaan ryhdy, oli opettaja. Jossain vaiheessa kuitenkin käydessäni ammattikoulua Jyväskylässä, meillä oli sellainen taide- ja ympäristökasvatuksen opettaja, joka vei meitä paljon näyttelyihin.
Se sitten jäi ikään kuin päälle, eli rupesin käymään niissä ihan itseksenikin. Kävin sitten Turussa eräässä näyttelyssä, jossa oli akvarelleja ja satuin vaan tykästymään siihen. Kyseessä taisi olla Tapani Kiipan näyttely ja esillä oli saaristoaiheisia töitä. Siitä sitten rupesin harrastamaan ja hankin aika nopeasti välineet, värejä ja papereita. Into rupesi kasvamaan koko ajan tehdessä todella paljon. Sitten 90-luvulla oli tämä kova lama. Töitä oli hirveän vähän ja tein niitä osa-aikaisena. Minulle jäi paljon aikaa maalata. Siitä se homma lähti pikku hiljaa kehittymään. Rupesin ajattelemaan, että kyllä minä taidan tästä itselleni ammatin tehdä. Siinä tuli sopiva hetki, jättäydyin töistä pois ja aloitin näiden hommien tekemisen. Opettaminen tuli vasta myöhemmin. Siinä mielessä ajatellen lama oli minulle onnenpotku, sen ansiosta ajauduin tähän ammattiin. En olisi ehkä muutoin viettänyt niin paljon aikaa maalauksen parissa.
Inspiraation lähde omassa työskentelyssä? Miksi teet juuri kaupunkikuvia?
Kaupunkikuvissa minua kiinnostaa valo ja tunnelma. En ole niinkään kiinnostunut siitä arkkitehtuurista, se on minulle toisarvoinen seikka. Kaupungeissa on jotenkin hieno tunnelma, sitä tunnelmaa minä haluan kuvata. Varsinkin esimerkiksi Helsingin koen kiinnostavaksi. Lapsesta asti se on ollut sellainen kaupunki, joka on kiehtonut minua. Vaikka asuimme silloin Tampereella, me asuimme sen verran syrjässä, ettei me paljon keskustassa käyty.
Mutta Helsingissä käytiin useasti. Serkkuni ja hänen vanhempansa asuivat Kalliossa, joten se ja Hakaniemen seutu on aika tuttua. Ne ovat ensimmäisiä muistikuviani kaupunkiaiheesta. Tein ensimmäiset kaupunkiaiheiset työt 2000-luvun alussa erääseen näyttelyyn. Silloin innostuin siitä aiheesta ja ajattelin, että tehdään näitä muutama lisää. Ajattelin ensin, että ei täältä Helsingistä varmaan paljoa maalattavaa löydy, että äkkiä ne kuvat on kaikki tehty, mutta itseasiassa huomaan ja löydän vieläkin uusia juttuja. Tykkään toki kuvata muitakin aiheita, luontoa ja sellaista.
Terveiset ja vinkit akvarellimaalausta aloitteleville ja akvarellikurssille ensimmäistä kertaa tuleville?
Kannattaa rohkaistua tulemaan mukaan, pääsee paljon paremmin alkuun kun on joku joka opastaa. Olen itse kokenut sen alun haasteen ja toivonut jälkikäteen, että olisi ollut joku opettamassa. Monet arastelevat sitä, ettei osaa riittävästi. Minulta kysytään todella paljon ”voiko tulla mukaan vaikkei osaa yhtään?” ja mielestäni on parempi, että tulee juuri siinä alkuvaiheessa, kuin että olisi ensin kolme vuotta itse harjoitellut kirjoista ja vastaavista.
Mielestäni on turha empiä sitä, voiko tulla mukaan vai ei, ilman muuta voi.
Itse tähtään siihen, ettei tekeminen kursseillani olisi hirveän totista puuhaa ja että saa nauttia itse tekemisestä. Akvarelli on myös hyvin hallitsematon tekniikka; jos sen tekemisen osaa ottaaleikkimielellä, niin siinä onnistuu paremmin.
Teksti: Kaarle Westlie
Kommentoi artikkelia