75v-juhlavuosi: Haastattelussa Jenni Vanhanen

Kuka:

Makrameeopetusta, kuva: Anni Laitinen

Jenni Vanhanen, 1977, Riihimäki, sydämeltään porilainen

Mitä:

Insinööri (YAMK), tekstiiliartesaani, merkonomi, ammatillinen opettaja

Missä:

Olen työskennellyt IT-alalla yli 20 vuotta ja valmistuin tänä vuonna (2019) myös tekstiiliartesaaniksi. Artesaaniopintojen alkupuolella sain idean kehittää digitalinen ryijysuunnittelupalvelu. Sain kehitystyöhön innovaatiosetelin BusinessFinlandilta, sillä palvelussa nähtiin kansainvälinen potentiaali. Minulla on oma yritys, joka järjestää kursseja ja tavoitteena on viedä suomalainen perinnekäsityö maailmalle. Olen ammatillinen opettaja ja nautin opettamisesta valtavasti, koska tiedon jakaminen on yksi tärkeistä asioista työyhteisöissäni. Opetan myös Hiiden Opistossa ryijykurssia ja makrameeta. Toivon että jatkossa pääsisin opettamaan myös monia muita kursseja, ammentaen vahvasta ammatillisesta osaamisestani uusia ideoita. Minua kiinnostaa luoda uusia näkökulmia yhdistelemällä asioita, joita ei perinteisesti ole yhdistetty toisiinsa.

Miten:

Opiskelin insinööriksi Espoossa, valmistuin vuonna 2001. Sen jälkeen olen valmistunut Hämeenlinnasta ammatilliseksi opettajaksi ja lukenut myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon teknologiaosaamisen johtamisesta. Olen myös järjestöjohdon koulutusohjelman käynyt merkonomi ja viimeisimpänä valmistuin tekstiiliartesaaniksi Loimaalta (Novida ammattioppilaitos).

Loimaalle minut sai lähtemään Hiiden Opiston kudonnan kurssi, joka nielaisi minut melkeinpä alkumetreiltä mukaansa. Olin opiskellut Jaana Korten ryhmässä n. vuoden kudontaa, kun hankin omat kangaspuut ja samalla sain idean ”formalisoida” osaamiseni. Odotin toista lastani, kun soitin Loimaalle Kirsi Lähteelle kysyäkseni tutkinnosta vain yleisesti tietoa. Kirsi tarjosi mahdollisuutta opiskella alaa monimuoto-opintoina ja päätös oli sillä selvä. Pystyin tekemään kotona osan harjoitustöistä, kävin lauantaisin koulua ja hyödynsin aikaisempia opintojani osana osaamisen esittämistä. Koulu kesti osaltani normaalia pidempään, mutta hyvänä syynä minulla oli vastasyntynyt poikavauva ja 2-vuotias, vilkas tytär. Oli upeaa, että opinnot oli mahdollista suorittaa omassa tahdissa ja vähän kerrallaan, jolloin mielekkyys säilyi ja toisaalta sain aikaa edistää oman ryijysuunnittelupalveluni kehittämistä kaikessa rauhassa, opettajien ohjauksessa.

Opintojen aikana kävin myös työssäoppimassa Viron kansallismuseossa Tarttossa. Lähdimme koko perhe matkaan ja mieheni oli hoitovapaalla lasten kanssa, kun minä työskentelin täysiä päiviä museolla. Kokemus oli aivan uskomattoman upea. Viron kansallismuseo on uusi, pelkkä arkkitehtuuri säväyttää, saati se kulttuurihistorian määrä ja laatu, mikä museolla on kokoelmissaan. Kiitän erittäin paljon ohjaajaani Liisi Jäätsiä, joka antoi minulle vapaat kädet suunnitella oma oppimispolkuni omien mieltymysten mukaan. Minulle kertyi tekstiilikokemusten lisäksi paljon tietoa Viron maantieteestä, museon toiminnasta, virolaisesta villasta, kuitututkimuksesta, konservoinnista, tekstiilitaiteesta, museon markkinoinnista ja monista muista kulttuurihistoriaan liittyvistä aihepiireistä. Tartto on kaunis ja historiallinen, elävä kaupunki, jonne palaan varmasti monia kertoja.

Mieleenpainuvin opistomuisto

Kudoin ensimmäisen mattoni syksyllä heti aloitettuani kudonnan kurssilla. Olin tilannut mattoa varten 5 kiloa kuteita sinisissä sävyissä, koska ne olivat edullisia, vaikken kovasti sinisestä välitäkään. Sain maton valmiiksi ja samaan aikaan oli kummipoikani 1-vuotissyntymäpäivä. Annoin maton kummipojalle syntymäpäivälahjaksi ja sittemmin pojan huone on maalattu matosta löytynein sävyin. Maton reunat olivat vinkurat ja värisuunnitelmani ei pitänyt paikkansa, koska osa väreistä loppui kesken. Matosta tuli kuitenkin tärkeä alku tekstiiliuralleni ja muistan kutoneeni sitä ihanassa syysauringonpaisteessa Vihdin kirkonkylän Pitäjän keskuksessa, saaden toivottua omaa aikaa, oman silloisen alle yksivuotiaan tyttären ollessa isän kanssa kotona.

Koiraryijy, Kiki

Kansalaisopistoissa tasavertainen mahdollisuus kaikille

Kansalaisopistoissa minua kiehtoo se tasavertainen mahdollisuus, jonka ne luovat kaikille paikallisesti. Kuka tahansa voi osallistua kursseille ja saada opetusta valtavan monelta eri alalta. Opettajat ovat oman alansa osaajia, jotka kuitenkin useimmiten tekevät jotain muuta leipätyökseen. Kombinaatio on mielenkiintoinen ja innostava. Kansalaisopistoissa voidaan melko vapaasti valita, mitä minäkin vuonna opetetaan ja se tekee opistoista eläväisiä ja ajan hermolla olevia.

Olen todella iloinen päästessäni ensimmäistä kertaa opettamaan ihan virallisesti opettajana asioita. Tähän asti olen pitänyt kymmeniä ja kymmeniä kursseja niin työelämässä kuin yrityksen kautta, mutta varsinainen opettajakokemus oppilaitoksesta puuttuu. Olen erittäin ylpeä voidessani kutsua itseäni opettajaksi. Olen kiitollinen, että kursseilleni on ilmoittautunut innokkaita oppioita ja lupaan tehdä parhaani jakaakseni kaiken sen tiedon, mitä minulla on jaettavana.

Aion itse oppia myös tulevana lukuvuotena uusia asioita. Tuohityöt ja pihasuunnittelu ovat eniten minua kiinnostavat aiheet, joista en vielä kovin paljon tiedä. Nämä kurssit olen nyt syksyksi tarjottimelleni kerännyt.

Lue lisää osoitteesta www.iltamaa.fi 

Teksti ja kuvat Jenni Vanhanen

Kommentoi artikkelia