75v-juhlavuosi: Espanjan kielen opettaja Sonia Sotomayor Rosazza

Kuka, mistä, mitä?

Sonia Sotomayor Rosazza

Olen Sonia Sotomayor Rosazza. Tulin 30 vuotta sitten Perusta, Etelä-Amerikasta, ja opetan Espanjaa Hiiden opistossa. Tulin suoraan Perusta tänne Lohjalle ja olen opettanut täällä sen koko 30 vuotta.

Mikä sai tulemaan aikoinaan Lohjalle?

Eräs hyvä lapsuudenaikainen ystäväni meni naimisiin suomalaisen miehen kanssa. Hän opetti englantia rehtori Antti Kujalan aikana täällä. Silloin kyseltiin espanjan opetuksen perään, 30 vuotta sitten, ja ystäväni otti yhteyttä minuun ja kysyi, haluaisinko tulla opettamaan espanjaa tänne Suomeen. Minulla oli siihen aikaan töitä Perussa, mutta ajattelin, että miksi ei? Voin kokeilla tulla Suomeen opettamaan espanjaa vuoden verran ja tulla takaisin – mutta en tullut takaisin.

Oppilaani olivat ensimmäiset ystäväni täällä ja he opettivat minulle suomea samalla kun minä opetin heille espanjaa. Sillä tavalla tutustuin mieheeni; oppilaideni kanssa menin pikkujouluihin, mikä oli uusi juttu minulle. Perussa ei vietetä pikkujouluja. Sitten rakastuin, menimme naimisiin, ja sen takia tuli jäätyä Suomeen. Työni on mukavaa, todella kivoja oppilaita ja ryhmiä, opetus on ihanaa.

Onko Perussa kansalaisopistoja? Millaista aikuisopetus on siellä?

Ei ole kansalaisopistoja niin kuin Suomessa. On kyllä esimerkiksi yksityisiä opistoja, mutta ne maksavat hirveästi eli vain rikkaat pääsevät sinne, he keillä on rahaa. Opiskelevat yleensä yhtä asiaa, esimerkiksi englantia. Mutta ei todellakaan Hiiden Opiston kaltaisia, ei ainakaan vielä.

Olisiko Perussa tarvetta kansalaisopistoille?

Olisi! Ilman muuta. Siskoni, joka on eläkeläinen, hän menee eri opistoihin eri asioita varten: eli jos hän haluaa joogata, hän menee yhteen paikkaan, jos hän haluaa opiskella tietokonekurssia, hän menee toiseen paikkaan. Joutuu pomppimaan paikasta paikkaan.

Käytkö usein Perussa vierailemassa?

En hirveän usein. Viime kesänä kävin viimeksi. Siinä välissä oli 8 vuotta taukoa. Moni asia oli muuttunut. Se ei ollut kovin miellyttävä, koska Perussa, Limassa, jossa olen asunut ja kasvanut, on liian paljon ihmisiä ja autoja. Rikollisuus on kasvanut. Perussa asuu 26 miljoonaa ihmistä. Vähän enemmän kuin täällä. Limassa asuu myös paljon, luulen, että enemmän kuin 8 miljoonaa. Pelkästään pääkaupungissa, se on hirveä määrä ihmisiä. Koko ajan pitää olla varovainen laukkujen, kellojen, korvakorujen kanssa. Siskoni varoitti. Kun tulin takaisin, ajattelin kuinka onnekas olen kun asun Suomessa. Että ei tarvitse pelätä samalla tavalla. Voin vaikka unohtaa sateenvarjoni jonnekin ja todeta, että oho en enää löydäkään sitä, se on tallessa.

Kaipuuta Peruun palaamiseen ei ole. Minusta tulee pian mummo. En voisi edes ajatella, että lähtisin takaisin. Lapseni ovat itsenäistyneet ja jokaisella on oma asunto, puoliso. Voin toki sitten kun olen eläkeläinen lähteä välillä, vaikka Espanjaan, missä puhutaan omaa kieltäni. Mutta ei Peruun. Ja muutenkin nykyään yritetään vähän vähentää lentämistä, että jos menisin, menisin varmaan laivalla.

Miten Espanjan kielen opetus on muuttunut 30 vuoden aikana?

Perusasiat kuten teknologia on muuttunut. Silloin oli liitutaulu ja nauhuri, se opetus oli siinä mielessä todella erilaista. Nykyään käytetään paljon enemmän tietokoneita ja nettiä. Olen oppinut siinä mukana. Opetus ei ole enää niin kuivaa. Katsotaan filmejä ja kuunnellaan musiikkia. Ryhmäni sanoo, että on hauskaa ja erilaista. Nykyään ei vain istuta puolitoista tuntia hiljaa ja vakavina. Espanjan opetuksessa kuuluukin mielestäni olla latinomeininki

Opetus on eläväisempää. Jotkut haluavat edelleen oppia paljon kielioppia ensin, mutta minä sanon, että kieltä pitää käyttää, puhua. Sillä tavalla se menee päähän. Aikuisten kanssa on enemmän haastetta opettamisessa. Olen 13 vuotta tehnyt töitä myös lasten kanssa. Lasten kanssa puhut mitä vain ja he toistavat ja puhuvat, he ovat kuin sieniä. Ottavat kaiken vastaan. Lapsia opetin omassa yrityksessäni. Perustin perhepäiväkodin, jossa puhuttiin espanjaa. Se oli ihanaa työtä. Lopulta päätin kuitenkin keskittyä vain aikuisopetukseen. Mutta aikuiset kun ovat kyseessä, he vaativat lisätietoa ja sääntöjä: näin puhun ja kirjoitan. Onneksi minulla on aikaa. Teen paljon monisteita ja etsin jonkun hyvän elokuvan tai laulun, jossa käytetään, vaikka paljon preteritejä. Tällä hetkellä minulla on viikossa 4 ryhmää opetettavana.

Vaihteleeko Espanjan kielen suosio opetuksessa?

Kyllä, edelleen vaihtelee hieman. Kun aloitin opettamisen täällä, Espanjan ykkösryhmissä oli joskus jopa 40 opiskelijaa per ryhmä ja minulla oli kaksi ykkösryhmää. Luulen, että se on edelleen suosittu, mutta vähän eri tavalla. Myös tavallisen lukuvuoden aikana tapahtuu vaihteluita. Syksyllä kun kaikki aloittavat, mutta sitten opiskelijat vähenevät, kun huomaavat että kielioppi ei ole helppoa.

Minulla on myös opiskelijoita, jotka ovat olleet kanssani todella pitkään ja nykyään voin keskustella heidän kanssaan aivan puhtaasti espanjaa. Pisimpään mukana ollut opiskelijani on ollut mukana 30 vuotta. Eli heti silloin kun tulin Suomeen. Hän oli sellainen opiskelija, joka ilahtui, että nyt saadaan alkuperäinen espanjankielinen opettaja. Hän ei osannut silloin yhtään mitään, mutta nykyään hän on keskusteluryhmässä. On myös muita, jopa 8-9 vuotta mukana olleita. Heidän kanssaan olemme ystäviä, ryhmämme on kuin pieni perhe. Keskustelemme ja kerromme, miten kotona menee, jotkut opiskelijat kertovat, jos on tapahtunut tätä ja tuota. On kiva olla opettaja, kun opiskelijat ovat kuin perheenjäseniä. On aina mukava tulla töihin.

Mieleenpainuvin opisto- tai opetusmuisto?

Voi että, on niin monta. On esimerkiksi se ensimmäinen pikkujoulu, kun en osannut Suomea ja opiskelijat yrittivät minulle selittää englanniksi, ”little christmas”. Menimme yhteen ravintolaan, täällä oli ennen sellainen kuin ravintola Lohi. Ensimmäiset ystävät myös veivät minut ensimmäistä kertaa mökille ja siellä oli vessa ulkona, ulkohuussi. Ajattelin, että ei voi olla totta. Eli hyvät muistot ovat tulleet, kun olen tutustunut suomalaisiin ja opiskelijoihini opiston kautta. Minulla ei ollut paljon muita tuttavia kuin ystävättäreni, joka asui keskellä metsää ja minä tulin asumaan keskustaan. Oli siis kiva tulla opettamaan ja me edelleen esimerkiksi kesällä tapaamme opiskelijoiden kanssa, vaikka ei olisi mitään opetusta. He soittavat ja meillä on Whatsapp-ryhmä.

Terveisiä kaikille opiskelijoille! On todella ihanaa tehdä tätä työtä. Tämä opisto on upea työpaikka.

Teksti ja kuva Kaarle Westlie 

  1. Nimetön
    |

    Tämä oli hyvä artikkeli kiitos kun sain lukea .

Kommentoi artikkelia